Nipalla on ollut viime viikkoina ihmettelemisen aihetta kerrakseen! Ensinnäkin jo koko viime vuoden lopun Nipa pääsi lenkeille melkeinpä vain Mikan kanssa. Äidin röhnöttäessä vaan sohvalla!  Yhtä kodin huoneista myös rempattiin ja tämäkös sai niin kisut kuin Nipankin hämmentyneiksi... Ja kaiken kukkuraksi yhtenä kauniina päivänä äiti vaan katosi! Kotiin tuli vain jännittynyt iskä, jota ei paljoa sisällä näkynyt. Sanoi aina vaan, että täytyy mennä alakertaan lämmittämään ja sitten pikainen lenkki ja sekin katosi taas moneksi tunniksi! Mitä ihmettä oli tekeillä?! Iltaisin iskän kanssa kyllä oli mukavaa. Se antoi jopa tulla sohvalle, jolle äiti oli pyhästi kieltänyt kiipeämästä. Joinakin päivinä kyllä harmitti iskänkin kotiin tulo ja sille piti ensin vähän murista. Eihän se äitiä voinut korvata ja ikävä oli kova. Lenkin jälkeenkin oli aina pakko kiertää koko talo, josko äiti olisi sinä aikana kuitenkin tullut. Mutta ei..

Liki viikko meni näin ja Nipa oli jo varma, että äiti jätti hyvästejä jättämättä. Katkeruus hiipi väkisinkin pikku-Nipan mieleen.  Kunnes sitten yhtenä päivänä ovesta tuleekin äiti muina miehinä! Silmät vetisinä vakuutti kaivanneensa ja odotti yltiöpäistä kotiinpaluuvastaanottoa. Turhaan! Nipan taholta tuli vain loukkaantuneita mulkaisuja, "sitä sitten suvaittiin kotiinkin tulla". Halata sentään antoi. Mutta sitten iskä kantoi ovesta jotain perin kiinnostavaa! Pikku-Nipa ei ymmärtänyt mikä se oli, mutta se oli jotain uutta ja jännää! Vauvaksi äiti ja iskä sitä sanoivat. Nipa olisi niin kovin halunnut tehdä tuttavuutta ja yritti hyppiä lähemmäs tuota olentoa, jota äiti sylissään piti. Sanoivat kuitenkin vaan Nipalle, että täytyy tutustua varoen, koska toinen on vielä pieni ja Nipa niin kovin tohelo.

Nipa on nyt viikon aikana kovin yrittänyt tutustua vauvaan ja aina kun mahdollista on touhuissa mukana. Yhtään ei ole mustasukkainen, puhtaasti kiinnostunut. Nipa ei vaan enää tahdo sitä ymmärtää, että vieraat käyvät katsomassa nyt vauvaa eikä pelkästään häntä enää! On niitä rapsutuksia onneksi Nipallekin riittänyt ja pääasia on, että kaikki +yksi ovat nyt kotona.

Tässä on kirjoittamisen osalta eletty hiljaiseloa ja pitkälti siksi, etten ole tiennyt missä Nipan kanssa mennään. Viimeksi kirjoittelin, että annettiin Vihdissä lupa vaan rasittaa ja kuormittaa Nipaa, että saa lihaksia. No, näin tein. Eli seuraavana päivänä menin isän luokse ja päästin Nipan vapaaksi. Se paineli ihan rauhallista vauhtia metsässä, ei siis mitään päätöntä laukkaa, jonka senkin osaa. Jotenkin se kuitenkin onnistui siellä venäyttämään ilmeisesti vasemman takajalkansa. Isänsä luona vielä astui sille, mutta kotona ei enää astunut...

Annoin kipulääkettä seuraavina päivinä ja Nipa pysyi levossa lenkkien osalta. Näin mentiin muutama päivä, sitten koitin jättää kipulääkkeen pois. Nipa muuttui kuitenkin rauhattomaksi säryn takia ja niinpä jatkoin lääkkeen antoa. Puolen toista viikon kuluttua jätin lääkkeen pois ja Nipa käveli kutakuinkin hyvin. Lenkit palautettiin kevyinä kuvioihin.

18.12. kävimme Halikossa ekaa kertaa osteopaatti Leena Piiralla. Nipan selkä oli todella jumissa ja Leenan mielestä olisi paras tarkistaa Nipan vasemman jalan kunto, koska vielä varoi sitä. Selkää saatiin paremmaksi käynnin aikana ja Leenan suosittelemana hankin Nipalle artrophen-kuurin. Mielestäni Nipa ei kuitenkaan mennyt jalan osalta parempaan, vaikka annoin kipulääkettäkin piikkien välipäivinä. Niinpä joulun tienoilla päädyin siihen, ettei käydä kuin pisulenkeillä ja vien jälleen Vihtiin Nipan katsottavaksi. Joulun jälkeen kun soitin aikaa, niin en saanut vasta kuin 7.1. ajan. Kiroin tätä, koska siihen oli vielä puolitoista viikkoa aikaa sillä hetkellä, mutta minkäs tein.

5.1. käytiin jälleen Piiralla, jonka mielestä Nipa oli kuitenkin paremman oloinen kaikenkaikkiaan kuin edellisellä kerralla, mutta sanoi olevan hyvä, että jalka silti tarkastetaan. Nipan takaosa menee tällä hetkellä jumiin, koska kaikki paino on edessä. Nipa on etuosaansa nyt podannut vuoden ja oppinut liikkumaan niin, ettei rasita takajalkoja..

7.1. suuntasin sitten isän ja Nipan kanssa Vihtiin, missä Skuti totesi molempien polvien tuntuvan hyville ja tiiveille. Halusin kuitenkin, että ne kuvataan, jotta saan mielenrauhan. Lanneranka ja molemmat polvet kuvattiin. Selkä oli ok ja molemmat polvet oikein hyvät polvioperoidulle koiralle. Vasemmassa oli pienen pieni nivelrikon aiheuttama luupiikki, mikä ei kuulemma haittaa mitään. Ohjeeksi annettiin vaan taas rasitusta, ravintolisää sekä kipulääkettä tarvittaessa. Miten helpottunut olinkaan!  Nyt vaan sitten palautetaan varovasti lenkit kuvioihin ja kehitellään kikkoja millä Nipa saadaan takajalkojaan käyttämään! Lumihankeen mennään heti kuin mahdollista rämpimään, mutta aloitetaan nyt vähän rauhallisemmin.

Tämä vuosi alkoi siis paljon paremmin kuin uskoin, sillä pelkäsin pahimmillaan Nipan jalan uutta operaatiota. Nyt meillä on vaan tavoitteena saada lihasta takaosaan ja Nipa terveeksi. Sitä mukaa sitten katotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

Tämän mamman hermot petti ja varasin maanantaina Nipalle Vihdin ell.asemalle ajan polven naksumisen takia. Lenkit on käyneet mulle hankalammiksi mahan takia ja halusin varmistua, että Nipa on kunnossa ennen kuin yritän sitä enempää pitää vapaana. Tarkoitus ei tietenkään ole päästää sitä päättömästä juoksentelemaan, vaan mahdollisimman rauhallisesti (jos sellainen Nipan kohdalla onkaan mahdollista).

No, torstaina sitten mentiin Skuttnabbin vastaanotolle ja Nipa sai kevyen rauhoitteen, kun pöydällä olo jännitti. Kaj väänteli molempia polvia aika reippaallakin otteella ja totesi, että ovat oikein tiiviit ja hyvät. Reki-, pulkka- ym. vetoja vaan, ravintolisää koko ajan ja kipulääkettä heti jos liike huononee, ettei opi liikkumaan väärin. Miten helpottavaa tämä olikaan kuulla!  Paukkunan pitäisi jäädä sitten pois jossain vaiheessa itsestään.

Keskiviikkona käytiin vesijumpassa ja Tanja tökki muutamia neulojakin Nipaan. Pahasti ei selkä ollut mennyt jumiin, vaikka epäilin sitä kun on ollut vähän vapaana. Parin viikon päästä taas  mennään ja katsotaan tilannetta silloin.

Täällä ollaan pärjätty hyvin. Viime viikolla käytiin hieronnassa kahden viikon tauon jälkeen eikä selkä ollut onneksi kovin jumissa. Seuraavaksikin mennään siis kahden viikon välein. Ensi kerralla Tanja meinasi, että voisi taas laittaa akupunktio neuloja. Se on kyllä jännä miten iloisesti Nipa menee aina Tanjan luo, kun ei niin välitä altaassa olosta eikä malttaisi lattiallakaan maata, mutta hirveällä vauhdilla sinne silti aina täytyy mennä.

Nyt löytyi ruoka, joka ei kelpaa Nipallekaan!  Ostin viime perjantaina erilaisia lihasekoituksia Nipalle koemielessä ja yksi oli sian sisäelinseos. Vaan eipä suostunut Nipa syömään sitä edes pienenä määränä muun ruoan joukossa. Epäilen, että munuaiset olivat Nipalle liikaa, kun sydäntä ja maksaa ennen kuitenkin syönyt. No, onneksi en ostanut paljoa.. Raaka lohimassa onneksi maistui, kun sekin oli uusi kokeilu.

Nipa saa olla ylpeä veljistään, meinaan ovat tehneet hienoja tuloksia! Nörtti eli Frodo tempaisi HK2 tuloksen ja Normo suoritti Toko avoimeluokan ykköstulosella. Hienoa!  Nipan viimeinen "saavutus" oli päästä SRY:n vuosikalenteriin heinäkuun kuvaan. Elämme myös jänniä aikoja, sillä Nipasta saattaa tulla ensivuoden puolella eno.

Kuluneen viikon aikana on Nipan lenkit vähän vaihdelleet. Joka päivä en ole metsään kerjennyt, mutta lenkillä ollaan luonnollisesti yritetty käydä pehmeillä pohjilla samalla aikataululla. Edellisen hierontakerran jälkeen Nipan polvi oli koko seuraavan päivän paukkumatta eikä ole sen jälkeenkään ruvennut paukkumaan satunnaisia kertoja enempää. Sunnuntaina tehtiin tasaisella maalla pidempi lenkki kuin aikoihin. Tällä kyseisellä lenkillä ollaan viimeksi käyty, kun Nipan ristari siellä paukahti.No, nyt mentiin hihnassa varovasti.  Hyvin jaksoi Nipa eikä halunnut levätä välillä. Aikaa tuolle lenkille kului varmaan reilut 45min. Illan aikana Nipa ei jäykistynyt yhtään pahemmin kuin muinakaan päivinä ja vaikutti hyvin voivalta. Uskaltanemme siis tehdä tämän mittaisia lenkkejä muutaman kerran viikossa.

Maanantaina kävimme isäni luona ja annoin Nipan käyskennellä pihalla irti, kun valvoin koko ajan sen touhuja. Ravaili siinä hissukseen pitkin pihaa ja kävi kakkimassa. Oli jo tulossa sen jälkeen rauhallista ravia mun luo, kun silmissä pilkahti selvä kiilto. Ajatus kulki varmaan suurinpiirtein näin, "Ai niin, paskahepulinkin voisi vetää".  Ja niin Nipa kirmasi laukkaan, mun huutaessa naama punaisena lopettamaan se. No, ei se pitkää kierrosta ottanut ja oli onneksi verrytellyt ennen sitä eikä jalka siitä tuntunutkaan onneksi huonoa tykkäävän. Että se siitä rauhallisesta vapaanaolosta..

Tänään käytiin sitten hieronnassa taas. Liike oli hyvää altaassa ja selkäkin tuntui sen verran hyvältä, ettei akupunktio neuloja laitettu tällä kertaa. Nipan paikallaan olo hieronnan aikana käy vaan kerta kerran jälkeen kärsimättömämmäksi. Nipan sisäinen munakello sanoo jo 5 minuutin jälkeen, että riittää, olen terve. Se sitten saa pientä painimista mamin ja mussukan välillä.  Kyllä Nipa sitten aina periksi antaa ja makaa seuraavat 5 min suht rauhassa.  Reilu puoli tuntia tuntuu vaan näiden episodien kanssa aika pitkältä.. Seuraava kerta onkin taas vasta parin viikon päästä, niin katsotaan, josko selkä nyt pysyisi jo hyvänä harvemmilla käynneillä.

Tällä kertaa uskalsin jo lähtiessä punnita Nipan ja olihan sitä painoa jo tullut aikalaillakin! Vaaka näytti 46,8kg. Nyt täytyy siis pienentää himpun annoksia ja yrittää pitää tossa, ettei liho enempää.