Viime viikolla käytiin kolmen viikon tauon jälkeen vesijumpassa ja hieronnassa. Nipan selkä ei ollut sen jumimmassa kuin ennenkään ja liikkumistakin Tanja kehusi paremmaksi kuin ennen.  Kerroin, että olen varovasti nyt pitänyt vapaana ja sillä linjalla ja uimisella jatketaan. Perjantaina sitten käytiin polskimassa isän luona ja Nipa intoutui siellä irrottelemaan kunnolla ja tietenkin jalka oli seuraavana päivä huonompi. Liian rajua juoksentelua siis. Oli kyllä edellisinäkin päivinä irrotellut, muttei sitten vissiin yhtä rajusti. No, muutama rauhallisempi päivä vietettiin ja nyt yritän olla tarkempi, ettei pääse hullun lailla kohlaamaan.

Maanataina oli kentällä joka vuotiseen tapaan rottisrieha. Siellä oli tiedossa kaikkea kivaa ohjelmaa mm. totojuoksu, lihapullalinko sekä paras asu parilla. Nipan kanssa kunnostauduttiin karjapaimeniksi, vaikka Nipa ei niin innostunut asiasta tainnut ollakaan.  Ihmiset osoittautuivat kuitenkin joko hajamielisiksi tai tylsiksi, sillä kisaan meidän lisäksi ei saatu kuin yksi pari. Tiukan tuomaroinnin jälkeen voitimme pisteellä. Tässä vielä Sarah Dahlgrenin nappaama kuva paikanpäältä.

Nipa ei osallistunut totojuoksuun jalan takia, mikä olisi ollut kuitenkin hauska koettaa, sillä paikalla oli poliisi tutkan kanssa mittaamassa koirien nopeuksia. Lihapullalinkoon Nipa osallistui ja sai 2/4 lihapullaa kiinni. Yksi lensi yli ja yksi jäi liian lyhyeksi. Arvonnassa Nipaa suosi vielä onnetar ja leluvarasto karttui pehmopallolla ja kumirenkaalla.

Nipan kanssa ollaan eletty siinä rytmissä, mitä viimeiset kuukaudetkin. Uinnissa ei olla edetty vieläkään siihen pisteeseen, että Nipa itse uisi eikä varmaan ihan pian siihen päästäkään. Jalka on ollut nyt aika hyvä ja varovaista vapaanaoloa yritän päästä toteuttamaan. Nipa vaan tahtoo heti saada hepulin, kun hihnasta irti pääsee, että harvoin on siinä mielentilassa, että olisi niin rauhallinen, että vain ravailisi.

Treenien vähäisyydestä huolimatta päätin mennä Nipan kanssa möllitokoon 10.6. Ollaan ennenkin käyty ja Nipa kyllä kaikki liikkeet osaa, estehyppyä lukuunottamatta, siinä tarvitsee vielä enemmän vihjettä. Ilma vaikutti hyvältä (viileän sateiselta), jotta Nipa olisi virkeä tekemään. Paikanpäällä oli kuitenkin hiostavan ukkosmaista ja Nipa liehottikin kuin pahimmallakin helteellä. Kenttä oli myös nurmipohjainen, mikä on meille se huonompi vaihtoehto, kun Nipa rupeaa herkästi haistelemaan. Suoritukseen lähdettiin kuitenkin jo toisena 14 osallistujan joukosta, joten odottelua ei tullut paljoa.

Aloitimme seuruilla, jotka molemmat olivat mielestäni liian väljiä. Nipa jäi sekä kytketyssä että vapaana seuruussa aluksi kauemmas, mutta tiivisti hieman surotuksen loppua kohden. En ollut kuitenkaan itse niihin tyytyväinen, vaan täytyy treenata lisää. Treeneissä on vaan ollut tosi tiivistä lyhyillä matkoilla, että ehkä on sielläkin vaan pidennettävä matkaa. Tai sitten mun jännitys vaikuttaa niin paljon Nipaan, että jättää kunnon ilmarakoa. Sitä onkin sitten hankalampi korjata...

Liikkeestä maahanmeno oli hidas, kuten aina, mutta meni käskystä. Jostain syystä takaisin perusasentoon nousu jäi vajaaksi, mitä ei ole ennen tapahtunut ja jouduin antamaan toisen käskyn. Hitauteen tuomari totesi, että voi olla koiran tempperamentille ominainen piirre. Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta asento oli edessä vino. Liikkeestä seisominen oli mielestäni ok. Vähän Nipa hiippaili käskyn jälkeen perään, mutta muuten ok. Estehyppy otettiin sääntöjä matalammalla esteellä mun pyynnöstä, mutten usko sen vaikuttaneen arvosanaan, kun muutkin kilpailijat saivat niin tehdä ja selitin meidän tilanteen. Ekasta käskystä Nipa ei hypännyt, mutta toisesta meni, kun hiukan vartalolla avitin.

Paikallaan makuussa Nipan molemmin puolin tuli nartut, jotka saivat Nipan piippaamaan niiden perään ennen suoritusta. Suorituksen aikana ensin toinen narttu nousi ja hiippaili pois paikalta, jolloin omistaja kävi laittamassa sen takaisin. Sen jälkeen toinen nousi, jonka omistaja kävi laskemassa takaisin makuulle. Nipa pysyi kylmän rauhallisena paikallaan ja tuomari kehui vuolaasti sitä ja olisi antanut arvosanan 11, jos olisi voinut. Tästä olen erittäin iloinen, kun paikallaan makuuta ei juuri ole harjoiteltu ja tilanne oli Nipalle ehkä vaikeimmasta päästä. Luoksepäästävyydessä ei ollut ongelmia myöskään.  Tätä jopa harjoiteltiin reilua tuntia ennen kotona kerran...

Tällä treenimäärällä olin siis erittäin tyytyväinen Nipan suorittamiseen. Paaaaljon lisää treeniä vielä vaaditaan, ettäkö oltaisiin mun asettamalla kriteerillä, mutta tästä jatketaan!

Nyt onkin päässyt pieni tauko tulemaan kirjoitteluun, mutta eipä tässä nyt mitään kummempaa ole tapahtunutkaan. Toukokuun alussa tuli kasvattajan opastuksella hankittua Nipalle jälkivaljaat ja niiden kanssa ollaan siitä asti jäljestetty. Nipa ei tainnut edes pukemis jälkeen huomata, että jotain erilaista on päällä. Jäljeltä olen nyt yrittänyt jättää nameja pois, mutta vaiheessa on ja pahasti. Nipa kun tuntuu jäljestävän vain niitä nameja eikä ymmärrä siitä tallotusta maasta. Tää viikko on nyt ollut jäljen osalta taukoa, kun ollut muuta kiirettä, mutta asiaan paneudutaan taas viimeistään ensi viikolla, kun mulla töistä vähän vapaata.

Uimisessa ollaan nyt otettu seuraava askel. Ostin Nipalle pelastusliivit, kun fyssari suositteli ja vielä tuttukin sanoi, että niitä olisi aina hyvä käyttää koiran uidessa, niin ei tule paikat kipeeksi. Nämäkään eivät Nipan menoa tuntuneet häiritsevän, mutta rohkeus tulla syvemmälle puuttui. Niinpä sitten eilen pakotin varovasti syvemmälle, että joutui uimaan ja pidin pannasta kiinni ja ohjasin. Hyvin sujui! Vähän Nipaa jännitti ja heti piti päästä rantaan puristelemaan vedet pois, kun vesi on ällön märkää!  Huomenna taas uinti päivä, niin saas kattoa pistääkö Nipa enemmän hanttiin vai tuleeko rohkeammin. Kuumilla ilmoilla olen huomannut, että menee jo itse mieluusti kahluuttelemaan lammikoihin, mitä ei ole ennen tehnyt.

Tottista ollaan hiukan otettu, mutta todella varovaisesti lyhyitä treenejä. Ihan kivasti on sujunut, ellei viime maanantaista kuumaa päivää lasketa, jolloin Nipa oli kuin löysä lehmä..

Treenejä ollaan nyt jatkettu entiseen malliin. Joka toinen päivä olen pyrkinyt menemään Nipan kanssa jonnekin polskimaan ja joka toinen päivä sitten metsässä samoilua. Pulikointireissun yhteydessä olen tallonut myös jäljen, pääasiassa metsään. Sain nyt hankituksi kahluusaappaat ja päästiinkin heti Nipan kanssa jo niin syvälle, että selkä jäi veden alle. Uimaan poika ei vielä suostunut, mutta eiköhän sekin aika pian koita.

Keskiviikkona oltiin hieronnassa ja vesijumpassa. Tanja kehui Nipan selän pysynneen hyvin auki ja liikerata entisellään. Takajalkoihin jopa on ruvennut kehittymään lihaksia ihan silmin nähtävästi! Pitkä matka silti vielä luonnollisesti on kunnon lihaksiin, mutta hyvällä alulla ollaan.

Tänään olin kentällä BH-kokeessa töissä ja Nipan sisko, Ninja osallistui kasvattajan kera kokeeseen. Hienosti meni läpi, joten nyt on pentueessa jo kaksi kokeen suorittanutta! Hienoa! Meille on tavoite asetettu uudelleen syksyyn..

Voi miten ihania ilmoja nyt onkaan ollut! Tosin ainainen tuuli viilentää ikävästi, mutta muutoin aivan ihania ulkona liikkumisilmoja!

Keskiviikkona käytiin Nipan kanssa taas vesijumpassa ja Tanja kehui Nipan liikkeen olevan rytmillisesti parempaa vedessä kuin edellis kerralla. Selkä ei myöskään hierottaessa tuntunut mitenkään pahasti jumiutuneelta. Kiikkulautaharjoitusta ei enää tehty, kun siinä Nipa oikein liioitellusti varoi jalkaa, kun tiesi, että sitähän siinä treenataan. Niinpä Tanja kaivoi esille puolikkaan jumppapallon. Ihmeen helpolla Nipan etutassut sai sen päälle ja Nipa jopa seisoikin niin vielä suht nätisti.  Harjoituksen oltua ohi ja päästettyäni Nipan pois pallon päältä, tämä rupesikin häntä heiluen touhuamaan pallon kimpussa. Raukka pieni luuli, että se on boomerpallo, kun kotona on sellainen sininen ja tämäkin oli sininen. Hassu.Reidet mitattiin taas, kun olin sitä mieltä, että leikatun jalan lihakset on kasvaneet ja olihan jalkojen välinen ero sentin pidempi kuin Anun suorittaessa mittaus.  Kotiin saatiin tehtäväksi kahdeksikkoa, aika tiukkaakin semmoista sekä peruuttamista. Luonnollisesti edelleen mäkikävelyä sekä metsäkävelyä ja sinne veteen pitäisi saada.. Kahdeksikon sekä peruutuksen olen ajatellut opettaa ihan tempuiksi, niin on mielekkäämpää mulle ja Nipalle. Kahdeksikko tapahtuu mun jalkojen välistä pujotteluna ja peruutuksen ajattelin opettaa TOKO-kisoja silmällä pitäen..

Torstaina oli viimeistä kertaa ohitustreenit Naantalissa. Meni tosi hyvin ja vähentelinkin nameja jo ohituksissa, kun olivat suht helppoja Nipalle. Nyt vaan tarttis harjoitella lisää täällä kotikulmilla ja laittaa Kaisalle sitten parin viikon päästä mailia miten on mennyt.

Torstaina talloin jäljen peltoon aika kovalla tuulella. Tein aika loivan kulman suht loppuun ja annoin jäljen vanheta puoltoista tuntii. Nipa jäljesti ihan kivasti, mutta kulmassa tuuli selvästi painoi takaa hajua muutaman metrin sivuun ja Nipa kadottikin jäljen. Juoksi sitten suoraan mun luo, et loppus, anna palkka. Näytin kuitenkin uudestaan, että "jälki" ja Nipa jatkoi heti hakemista ja löysikin sitten jäljen uudestaan ja ajoi loppuun. Tämmöistä harjoitusta lisää siis vaan! Eilen tein jäljen metsään. Annoin vanheta tunnin. Pientä harhailua (max. metri sivuun) oli välillä, mutta olen antanut näin tapahtua, jotta Nipa oppii etsimään sen jäljen uudestaan ja näinhän Nipa on tehnytkin. Nipa keskittyy tosi hyvin jäljestämiseen eikä vilkuile muhun, vaikka pientä harhailua onkin. Mitkään äänet tai toinen ihminen ei haittaa. Jälkikeppien ilmaisua tarttis kans tahkoa, kun se on nyt jäänyt.

Tähän loppuun harvinainen kuva, jossa mä olen Nipan kanssa yhdessä kameran takana. Kiitos Sarah avusta!