Vuoden vaihde takana, mikä sujuikin mallikkaasti. Naapurin jo keski-iän ylittänyt elämäänsä kyllästynyt ukko on meitä tässä männä viikolla vähän vainonut. Se kun hiipparoi pihallaan ja meidät huomatessaan päättää posautella raketteja. No, onneksi Nipa ei niistä tuon taivaallista välitä ja se ukkoa vähän taitaakin kismittää, kun sen oma koira taas ottaa Nipasta kierroksia... Eilenkin mennen tullen lenkillä laukaisi "sattumalta" raketin juuri meidän ollessa lähellä. Huvinsa kullakin...

Uusi vuosi sujui siis pienestä omasta jännityksestäni huolimatta Nipan kanssa hyvin. Valoisaan aikaan tehtiin lenkki ja vielä ennen kuutta pikapissatus. Mika sanoi, että raketteja oli räiskynyt jo silloin, mutta Nipa ei haistelultaan kerjennyt edes vilkaisemaan. Hyvä poika! :)

Jalka vaikuttaisi olevan nyt suht hyvässä kunnossa. Päästin tänään Nipan lyhyeksi aikaa irti, jotta pystyin kauempaa, kuin hihnan mitanpäästä katsomaan miten liikkuu. En nähnyt enää liikeradassa mitään hämminkiä eikä kannatellut missään vaiheessa jalkaa, kuten ei ole enää moniin päiviinkään tehnyt. Annan nyt vielä illalla kipulääkkeen, mutta sitten katson mihin menee ilman. Muutama jää varastoon, jos alkaa viikonloppuna vaivata, niin saa ensiavuksi annettua, että pääsee sitten ensi viikolla lääkäriin isompiin tutkimuksiin. Hieman ontumista/kannattelua kuvittelisin ensin ilmenevän, mutta toivon, että menee päivässä kahdessa ohi. Täytyy keskustella asiasta vielä oman eläinlääkärin  kanssa lauantaina, joka sopivasti tuo kissansa meille hoitoon. ;)

Sitten tähän vuoteen ja tavoitteisiin. Huh! Hiukan hirvittää, että uskaltaako mitään tavoitteita asettaa, että jos ei mitään saavutetakkaan, niin pettymys on suuri. Ei niinkään koiraa kohtaan, vaan itseen, ettei osaa kouluttaa. Oman luonteeni tuntien, haluan kuitenkin kisaamaan ja silloin tuloksia saavutetaan treeneissä parhaiten asettamalla tavoitteita, joten.. Se pirun BH on päästävä läpi! Meidän kompastuskivet ovat paikallamakuu sekä kaupunkiosuus. Niitä on siis hiottava ja paljon! Jos lenkillä ei palttiarallaa sata toistoakaan saa Nipaa uskomaan jotain asiaa, niin uskon että lähikuukausien päivätkin ovat kortilla riittämään ennen BH:ta. ;D

TOKO-puolella haluaisin myös päästä alokas-luokkaan kisaamaan. Mahtavaa olisi jos TK1 tänä vuonna irtoaisi. Katsotaan... Jälkeä ruvetaan ehdottomasti treenaamaan ja varovaiset tavoitteet tämän suhteen asetetaan sitten, kun nähdään miten lähtee sujumaan. Tässä asiassa ei voi kyllä kun itseä syyttä, jos ei onnistu, Nipalta tämä kun luonnistuu. Yksikin päivä näin erään ihmisen kävelevän jäistä tietä rivakkaa tahtia ja kun me kohdalle asti kerjettiin, niin Nipa lähti askel askeleelta jäljestämään perään! Mitä koira voikaan haistaa siitä!?! Uskomatonta ja samalla masentavaa, kun tietää että Nipa kyllä osaa jo, mutta itse ei. No, eipä sitä itsekään opi opettamaan ilman harjoitusta!

Jos tästä vielä fyysinenkunto saadaa kohdilleen, niin syksyksi voisi haaveilla vielä AD-kokeen suorittamista. Tietty se viimeinen sertikin olisi hienoa saada.. Rahatilanteen mukaan myös katsotaan lähdetäänkö taas kesäkuussa Viroon pariin näyttelyyn ja pidemmälle lomalle. :) Nipan kanssa reissaaminen kun osoittautui helpoksi ja mekin Mikan kanssa jo varmaan kahdestaan siellä pärjätään, ellei matkaseurueeseen muita liity.

Että tämmöiset "vaatimattomat" tavoitteet. :P Katsotaan ja toivotaan, että edes osa saavutettaisiin!