Hiljaista on ollut juu.. Treenaaminen on ollut vähäistä, motivaatio vaan on täysin kadoksissa. :/ Ehkä se tästä kevään valoistumisen kautta taas löyty..

Tälle vuodelle ei kauheasti ole suunnitelmia. Nipan kanssa ehkä joihinkin tokon avo-luokkiin ja jos mejä-kokeisiin päästään. Masin kanssa mennään fiiliksen mukaan, ollaan niin alkeissa vielä.. BH:kin on niin kaukainen haave..

Hyi hyi! Onpas sitä muka ollut kiire, kun ei ole kerjennyt tänne kirjoittelemaan vaikka jotain tapahtunutkin. ;D Elikkäs heinäkuussa lähdettiin taas Saariselälle koko ryhmärämän kanssa. Pojat olivat jälleen kovin kiinnostuneita poroista ja yritinkin sarvipäitä kartella lenkeillä.. Loman alkuun kävelin Masin kanssa mökin lähellä n.10km lenkin, missä lopuksi kiivettiin Kaunispään huipulle. Ei siis vastaa ihan kotona asteltavia tasamaa lenkkejä. ;) Reidet tulivat itsellä jonkin verran kipeiksi ja olipa Masikin sinä päivänä aika väsynyt.
Sitten se kaikkista pelätyin tapahtui.. Olin poikien kanssa laskettelurinteessa lenkillä, kun poro tuli puskista eteen. Sain vedettyä poikia jonkin verran takaisin päin, mutta kun esiin hyppäsi toinen poro, joka lähti mäkeä alas juoksemaan, oli peli menetetty. :( En pystynyt irtosorassa alamäessä pitämään poikia, kun rajusti perään yrittivät. Hihnat perässä painelivat ensin autotien yli ja sitten metsään. Yritin kipittää maitohappojaloilla perässä ja näinkin vilaukselta mistä kohtaa toinen meni metsään. Joen yli oli ainakin Masi mennyt, koska tuli sieltä pian takaisin. Mutta Nipaapa ei kuulunutkaan.. :( Huoli kasvoi heti järkälemäiseksi kesäkuisen reissun jäljiltä, ja sitten oli vielä hihna perässä ja metsästä alkoi UKK-kansallispuisto. Etsin 2,5h Nipaa metsästä ja olin varma etten sitä ikinä löydä. Koko ajan vierestä läksi poroja, rusakkoja, lintuja ym. joten aina löytyisi uusi jahdattava.. Olin jo menossa lähellä olevan rotkon pohjalle itkemään kohtaloa, kun puhelin soi ja nainen kysyi onko koirani karannut! Oli meidän oman mökin lähistölle mennyt toisen mökin rappusille ja istunut siellä jo ainakin tunnin. Asukkaat vaan olivat kissaihmisiä eivätkä meinanneet uskaltaa Nipan pannasta katsoa numeroa. Ruoan kanssa olivat onneksi saaneet sen katsottua ja saatiin poika kotiin!! <3 Voi sitä helpotusta! Elinikä lyheni taas puolella, mutta sainpahan pojan takaisin. <3
Lomalla ehtisin vielä Masin kanssa vaeltamaan lähemmäs 18km Kiilpäältä Kaunispäälle. Mielettömät maisemat ja se luonto!<3 Laanilan kultareitti talsittiin viimeisenä päivänä.

Nipan kanssa osallistuttiin loman jälkeen taas mejä-kokeeseen Nakkilassa. Jälki meni melkein samalla tavalla kuin edellisissä kokeissa, eka kulma vierestä ohi ja hukka. :/ No, sinä päivänä kukaan ei saanut ykköstulosta. Kaksi Nipan lisäksi kakkosen ja loput nollan. Paljon oli riistanhajua..

Masin kanssa käytiin elonäyttelyssä Raisiossa. Vähän kiireellä saavuttiin maalaistollon kanssa paikalle ja paljon oli ihmeteltävää. Tuomari ei halunnut tervehtiä koiria lainkaan ja tämä sai heti alkuun Masin hämilleen. Tuomari käyttäytyi muutoinkin oudosti ja sai mutkin hämilleen. Soppa oli valmis. Masi kammosi tuomaria ja tuomari ei pitänyt Masista siksi. Arvosteluksi tyydyttävä. ;) Noo, aina ei voi voittaa tai saada edes hyvää arvostelua. ;)

Treenattu ollaan edelleen perjantaisin ja välillä muulloinkin tottista. Nipan kanssa sujuu tällä hetkellä, Masin kanssa ei oikein. Nyt haetaan virettä Masin touhuun, nyt aristelee mua vaikka arjalaista koulutusta ei vielä ole saanutkaan. ;) Hakua ollaan myös viimein aloiteltu Masin kanssa ja vaikuttaa sopivan sille, kuten ajattelinkin. :)

Viimeinen reilu viikko on ollut hyvin tapahtumarikas. 2.6. olin poikien kanssa metsällä, tarkoituksena antaa niiden hieman irroitella, koska olimme miehen kanssa lähdössä illalla viihteelle. Nipa sai jonkun hajun ja paineli häntä suorana metsässä. Naureskelin, että mitä nyt löytyi ja Nipa vilkaisi mua päin. Nipa kun elää niin hajumaailmoissa, että aina löytää jotain, mutta itse ajoon/jahtiin ei lähde kauas. No, kuinka ollakkaan Nipa hyppäsi ison ojan yli Masi kannoillaan. Kiersin sillan kautta ja ajattelin, että näen sitten ryteikön jälkeen hakkuuaukealla mitä Nipa touhuu.

Masi tulikin pikaseen luokse, mutta hakkuuaukealla ei näkynytkään Nipaa. Ihmettelin, että mihin se jo livahti ja jäin odottelemaan. Odotin tunnin ja huutelin. Sitten aloin kierrellä ja huutelin. Kun 3h oli kulunut, tulin siihen tulokseen että on mennyt kauas jonkun perässä ja eksynyt. Etsinnät alkoivat.

Isäni ja mieheni tulivat myös metsään etsimään. Itse lähdin kiertelemään välillä autolla ympäristöä. En tiennyt mihin suuntaan Nipa oli lähtenyt, joten etsintä tuntui hakuammunnalta. Jätin katoamispaikalle vaatteeni, jos Nipa sinne vaikka takaisin osaisikin. kävin aina välillä siellä katsomassa, mutta maasto oli koskematonta. Sainpa vain pakun liejuun jumiin, kun liian syvälle metsätietä ajoin. Onneksi isän traktorilla se sieltä ylös nousi.. Jatkoi hämärään saakka etsimistä. Kova ja pyörteikäs tuuli haittasi etsintää, sillä äänet tuli milloin mistäkin suunnasta. Olin varma että Nipa oli vastatuulen puolella, koska olin kuulevinani haukuntaa metsästä. Juoksin välillä metsässä epätoivoisena ristiin rastiin, mutten päässyt lähemmäs haukkua. Lähdin kotiin vähän ennen puolta yötä haikein mielen. Olin varma, että Nipa oli jumissa tai loukkaantunut..

Aamulla aloitin etsinnät ennen klo 5. Kävin katoamispaikalla, mutta ei jälkeäkään. Ajelin ympäriinsä ja yritin Masin avulla etsiä vastatuulesta tuloksetta. Jalat alkoivat olla todella kipeät metsässä rämpimisestä ja mieli oli haikea ja toivoton. Etsijäkoirakko oli tulossa iltapäivällä tarpeen vaatiessa ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin olin katoamisesta ilmoittanut. Lähdin ajelemaan isompaa reittiä autolla, koska en tiennyt minne saakka Nipa olisi mahdollisesti ehtinyt. Mitään ei löytynyt, muuta kuin metsäneläimiä. Kunnes ajaessani ties kuinka monetta kertaa yhtä järvelle vievää tietä, huomasin Nipan istuvan n.100m päässä tiestä kalliolla! Sydän hyppäsi kurkkuun. Siellä se todella oli!! Auto jäi siihen paikkaan tielle käymään ja rämpisin kohti Nipaa iloisesti kutsuen ja viheltäen. Nipa katsoi ja arvioi tuloani. Koko ajan pelkäsin sen pakenevan, mutta samalla ajattelin, että nyt tiedän millä suunnalla se on.. Tulin n. puoleen väliin Nipaa ja edessä oli iso oja. Jäin sen reunalle kutsumaan Nipaa ja se lähti kuin lähtikin tulemaan luokse! Se oli märkä ja iloinen tullessaan luokseni ja juoksi pian ohitseni autolle. Saadessani sen autoon ja luukut kiinni, olin turta. En pystynyt sulattelemaan asiaa heti.. Nipa ehti olla kadoksissa 19h, mikä oli karmaisevaa. Se oli päällisin puolin kunnossa. Silmän alla oli pieni vekki ja kotona liikkuminen oli ontuvaista edestä.

Heti seuraavaksi päiväksi saimme onneksi osteopaatille peruutusajan ja Nipan niska/selkä saatiin auki, ja liikkuminen olikin heti parempaa! <3 Tapauksesta on nyt kulunut reilu viikko ja en ole metsään mennyt sen jälkeen. Hirveä ahdistus iskee, kun metsään katsookin. No, ehkä se tästä ajan kanssa, mutta uudestaan en halua ikinä vastaavaa kokea!!

 

9.6. lähdimme aamulla aikaisin Himokselta Kuopioon kohti tokon SM-kisoja. SRY:n joukkue oli saatu kuin saatukkin kasaan, sillä tungosta siihen ei todellakaan ollut. Päivä oli aurinkoinen heti aamusta alkaen ja kisapaikka oli Puijon mäkitornin juurella urheilukentällä. Koko päivän tuuli, mutta lämpö nousi silti hellelukemiin. Nipalle ja mulle oli arvotto avo-luokassa häntäpään numero, mikä tiesi tuntien odottelua. Puoli yhdentoista maissa pääsimme paikkamakuuseen, joka sujuikin normaaliin tapaan ja siitä saimme 9. :)

Tämän jälkeen oli tosiaan odottelua 2-3h, jonka jälkeen vapaana seuruu ekana. Nipa oli matkalaukkumallia ja seuruu oli kaikkea muuta kuin tiiivistiä. Tästä 6. :(

Tämän jälkeen liikkestä maahan meno, joka olisi saanut olla varmaan nopeampi, tästä 9.

Noutoon Nipa läksi hyvin, mutta tuli takaisin poikittain sivulle! Lisäkäskyllä sivulle ja irroitus. 5,5

Hyppy oli tyypillisen vino ja Nipa istui täysin esteen sivussa, joten paluu tapahtuikin kiertäen. 0

Tähän väliin tuli taas liki parin tunnin odottelu...

Liikkeestä seisominen oli tökkinyt pahemman kerran treeneissä ja päätin antaa riittävän käskyn, että jäisi. Käskyn ollessa liian voimakas 7,5

Kaukoissa Nipa päätti yllättää, eikä lonkka-asennoltaan ollut aikomustakaan nousta istumaan 0

Luoksetulossa juoksi läpi, hieman vauhtia hidastaen merkistä 5

Kokonaisvaikutus 7/9-> 8

Pisteitä yht. 106 ja AVO3. Joukkueen tulos 49/68. Meidän pisteitä ei siihen laskettu, sillä alokaskoirakot saivat paremmin pisteitä. :)

Päivä oli epäonnistumisista huolimatta ihan mukava. Harmittamaan jäi, ettei pystytty esittämään normaaliatasoa, koska olisi ollut hauska tietää mihin pisteisiin se olisi riittänyt. Jälleen kerran täytyy todeta, että Nipa+helle ei ole toimiva yhdistelmä. Nyt treenitaukoa Nipalle ainakin kesäkuu ja sitten treenataan varmaan syksyn kokeita silmällä pitäen. :)

 

10.6. Lähdimme Himokselta aamulla vuorostaan Tammelaan MH-luonnekuvaukseen, johon olin Masin ilmoittanut. Ilma oli jälleen mitä mainioin. Masin suorituksen aikana ei satanut yhtään, heti sen jälkeen kylläkin. ;)

Masi meni kokeen ohjaajan luo avoimesti ja lähti iloisesti mukaan. Leikki oli patukan kanssa kuvaajaa lainatakseni, sellaista hampaiden harjaamista. ;) Mutta touhusi kuitenkin siinä mukana. Saalis meni ketuiksi, sillä Masi ei kummallakaan kerralla huomannut koko saalista vaan vapaaksi päästyään suunnisti ihmisten luo. :P

3min passiivisuus mun osalta yllätti. Odotin Masin riekkuvan ja tekevän ties mitä, mutta se seisoskelikin kohtuu rauhallisesti ja ihan ajan lopussa meni maatekin. Tämän jälkeen oli etäleikki. Masi seurasi tarkkaavaisesti ukkelia ja lähti viivana luokse, kun päästin irti. Riekkui ukkelin kanssa, kun se liikkui mutta jännittyi kun jäi paikalleen.

Haalari sai Masissa aikaan reaktion, mutta meni nopeasti itse katsomaan sitä ja sen jälkeen se ei enää juurikaan kiinnostanut. Räminälaite meni vielä hienommin. Aiheutti reaktion, mutta saman tien kuono kiinni laitteessa tutkimassa. :)

Aaveet olivatkin sitten hankalin osuus. Tarkkaili koko ajan molempien lähestymistä, joko mun edessä tai viistosti edessä sivulla. Haukkui. Menin aaveiden eteen juttelemaan ja otin huputkin pois, mutta ei meinannut Masi siltin uskaltaa tulla. Samanlainen reaktio tuli esiin ekan kerran hakumetsässä. Jos ihmisen päällä on peitto/kaapu, niin Masi ei meinaa uskaltaa mennä luokse vaikka rakastaa ihmisiä..

Aaveiden jälkeen vielä leikittiin uudestaan ja sitten riekuin Masin kanssa ekan laukauksen ja toisen laukauksen seisoin paikallaan. Äänet herättivät kiinnostuksen, mutta tekeminen jatkui heti niiden jälkeen.

Mielenkiintoinen päivä siis tämäkin. :)

Masin osalta jatketaan hidasta treenaamista tottiksen suhteen ja treenataan tulevaa AD-koetta varten.

Huhtikuussa ei sen kummempia sattumuksia tapahtunut. Poikien kanssa on hiukan tottisteltu ja käytiinpä vappuna Kuhankuonolla taas vaeltamassa. Ihana paikka. <3

Eilen 6.5. korkattiin Nipan kanssa sitten eka mejä-koe. Voi luoja että jännitin! Olen vähän jo jännitystä saanut hallintaan yleensä kokeissa, mutta nyt kun ei ollut mitään pohjaa kokeelle niin pyörtyminen oli lähellä. :D Lähdettiin Nipan kanssa aamulla jo ennen klo 4 ajamaan kohti Karviaa. Hyvissä ajoin saavuttiin paikalle ja pääsin nauttimaan maittavaa aamupalaa hienolle Tervatuvalle. Klo 7.30 oli ylituomarin puhuttelu ja sitten arvottiin jäljet. Kuiskunaa kuului rottweilerin osallistumisesta kokeeseen, mikä pisti hieman nauruttamaan ja toisaalta loi paineita, ettei ihan rotua häpäistä. ;D Koiria oli 13 kpl, joista 11 mäykkyä, yksi enkku sprinkku ja Nipa. Ensimmäiseksi oli laukauksensieto. Jälkinarussa sidoin Nipan puuhun muiden oman ryhmäläisten kanssa ja haulikolla ammuttiin laukaus. Mäykyt haukkui kuorossa ja Nipa ihmetteli, että mikä homman nimi. Laukaus ei juuri hetkauttanut.

Tämän jälkeen lähdettiin metsään. Meille osui jälki nro 3 eli pitkää odotusta ei tullut. Maasto oli suomaista ja teiden ympärillä olikin isoja turvepeltoja. Edellisenä päivänä ja yönä oli satanut rankasti ja koepäivänä rupesi tuulemaan kovin. Nipan jälki oli sammal/suopohjaisessa metsässä, joka oli suht helpon oloinen. Ainoastaan tuuli pääsi harmittavasti puhaltamaan sinne ja se vähän huolettikin. Nipa oli innoissaan menossa jäljelle ja läksi normaaliin vauhdikkaan tapaansa ajamaan. Mitä lähemmäs suon reunaa tultiin, niin tuuli koveni ja näin miten Nipa rupesi laajempaa alaa haistelemaan. Hirven jäljet menivät jäljen tuntumassa ja Nipa lähti niiden mukana. Aikansa Nipa tutki ja tuli sitten mun viereen istumaan. Eipä ole ennen tuollaistakaan tehnyt ja mietinkin, että mikäs nyt eteen.. Toivoin Nipan vaan jatkavan ettei hukkaa tulisi ja hetken päästä se jatkoikin, mutta niitä hirven jälkiä. Hukka tuli siis ja puhtaalta jäljeltä uusi lähetys. Uuden lähetyksen jälkeen Nipa oli koko loppu jäljen epävarma ja haahuili. Ekan kulman ohitti n.metrin päästä sisäkautta. Kyllä harmitti! toisen merkkasi hyvin ja loppu kaadon haisteli ja nuoli hyvin. :) Tämän jälkeen suuntasin takaisin Tervatuvalle, missä odotti ruoka. Useamman tunnin sain odottaa muita metsästä, mutta lopulta illalla saatiin arvostelu (löytyy kotisivuilta) tulos AVO2 36p ja palkintolautanen. ;) Pitkä kotimatka alkoi..

Tavoite oli päästä jälki läpi, jotta tiedän mitä treenata. Olisihan se plussaa ollut, jos olisi ykköstulos tullut, mutta ehkä ensi kerralla sitten! :)

Osallistuin eilen SRY:n järjestämään tokokoulutuspäivän, joka pidettiin hienossa FinnAni hallissa Veikkolassa. Paikka oli mielestäni oikein hieno, pohja oli hyvä tekonurmi ja tilaa riitti, kun koko halli oli käytössä. :-) Kouluttajana oli Miia Heikkinen http://www.firmala.fi/~Nando/index.php?p=EnnenFabua Osallistujia taisi olla 8kpl, kaikki alo tai avo-luokissa kilpailevia. Jokaisen kanssa käytiin läpi oman luokkansa liikkeet ja mietittiin Miian kanssa miten lähteä korjaamaan/työstämään liikettä tai opettamaan uutta.

Nipan paikallaolo sujui hyvin. Kerran oli kuulemma olemattomia pallejaan haistellut, mutta en ota siitä mitään paineita, kun yleensä makaa ihan liikkumatta.

Seuruussa ei myöskään ollut mitään kummempaa häikkää.

Liikkeestä maahan meno oli ok.

Luoksetulon pysäytystä ei tehty, koska kerroin Nipan ennakoivan sitä. Tehtiin siis läpi juoksu, joka sujui ilman hidasteluita. Ryhdyn nyt kuitenkin Nipan kanssa treenaamaan kiertoa ja haen sitä kautta nopeutta pysähtymiseen. Samaan aikaan harjoitellaan sitten tuota vauhtiluoksetuloa, jotta siitä saadaan viimeinenkin himmailu pois, ennen kuin taas ryhdyn pysäytyksiä tekemään.

Liikkeestä seisominen sujui tuttuun tapaan muutaman askeleen valumisella ja Nipa ohikulkiessa meinasi lähteä perään, mutta toisella käskyllä jäi kuitenkin seisomaan. Tätä pitää nyt harjoitella erittäin mustavalkoisesti. Max. yks askel sallitaan, muista ei palkkaa. Kiertoharjoitus myös auttanee tässä.

Nouto ei sujunut. Tultiin siihen tulokseen, ettei Nipa tiedä liikettä kokonaisuudessaan. Oli kyllä innostunut kapulasta, että on vaan tainnut olla koko ajan hämillään kun olen luullut ettei pidä kapulasta. Nyt siis harjoitellaan takaperin liikettä.

Kaukot Nipa tekee niin innolla, ettei pysy aloillaan vaan hyppelehtii liikkeet läpi. Liikerataharjoitusta siis tähän ja yritetään saada rauhallisempi mielentila.

Hyppy sujuu muutoin, mutta hakeutuu liian oikealle esteen taakse, jolloin riski paluussa esteen kierto. Palkkausta siis vasempaan reunaan.

Paljon on tekemistä, mutta osa onneksi vain hienosäätöä. Eilinen oli todella opettavainen päivä, sai vinkkejä voi-luokan liikkeiden harjoitteluunkin, jos siis joskus tulos avosta saadaan ja sinne asti päästään. :-D

Mä taidan olla niin kilpailuviettinen ja hullu, että niin kauan kuin Nipa kunnossa, niin jatketaan pään hakkaamista seinään. ;-) Mikä treeneissä oli parasta, niin Nipa oli koko ajan ihan innoissaan. Miia kehuikin iloisen oloiseksi koiraksi, kun ei tarvinnut kun omaa ääntä vähän innostaa, niin Nipa oli täysillä mukana. <3