Huhtikuussa ei sen kummempia sattumuksia tapahtunut. Poikien kanssa on hiukan tottisteltu ja käytiinpä vappuna Kuhankuonolla taas vaeltamassa. Ihana paikka. <3

Eilen 6.5. korkattiin Nipan kanssa sitten eka mejä-koe. Voi luoja että jännitin! Olen vähän jo jännitystä saanut hallintaan yleensä kokeissa, mutta nyt kun ei ollut mitään pohjaa kokeelle niin pyörtyminen oli lähellä. :D Lähdettiin Nipan kanssa aamulla jo ennen klo 4 ajamaan kohti Karviaa. Hyvissä ajoin saavuttiin paikalle ja pääsin nauttimaan maittavaa aamupalaa hienolle Tervatuvalle. Klo 7.30 oli ylituomarin puhuttelu ja sitten arvottiin jäljet. Kuiskunaa kuului rottweilerin osallistumisesta kokeeseen, mikä pisti hieman nauruttamaan ja toisaalta loi paineita, ettei ihan rotua häpäistä. ;D Koiria oli 13 kpl, joista 11 mäykkyä, yksi enkku sprinkku ja Nipa. Ensimmäiseksi oli laukauksensieto. Jälkinarussa sidoin Nipan puuhun muiden oman ryhmäläisten kanssa ja haulikolla ammuttiin laukaus. Mäykyt haukkui kuorossa ja Nipa ihmetteli, että mikä homman nimi. Laukaus ei juuri hetkauttanut.

Tämän jälkeen lähdettiin metsään. Meille osui jälki nro 3 eli pitkää odotusta ei tullut. Maasto oli suomaista ja teiden ympärillä olikin isoja turvepeltoja. Edellisenä päivänä ja yönä oli satanut rankasti ja koepäivänä rupesi tuulemaan kovin. Nipan jälki oli sammal/suopohjaisessa metsässä, joka oli suht helpon oloinen. Ainoastaan tuuli pääsi harmittavasti puhaltamaan sinne ja se vähän huolettikin. Nipa oli innoissaan menossa jäljelle ja läksi normaaliin vauhdikkaan tapaansa ajamaan. Mitä lähemmäs suon reunaa tultiin, niin tuuli koveni ja näin miten Nipa rupesi laajempaa alaa haistelemaan. Hirven jäljet menivät jäljen tuntumassa ja Nipa lähti niiden mukana. Aikansa Nipa tutki ja tuli sitten mun viereen istumaan. Eipä ole ennen tuollaistakaan tehnyt ja mietinkin, että mikäs nyt eteen.. Toivoin Nipan vaan jatkavan ettei hukkaa tulisi ja hetken päästä se jatkoikin, mutta niitä hirven jälkiä. Hukka tuli siis ja puhtaalta jäljeltä uusi lähetys. Uuden lähetyksen jälkeen Nipa oli koko loppu jäljen epävarma ja haahuili. Ekan kulman ohitti n.metrin päästä sisäkautta. Kyllä harmitti! toisen merkkasi hyvin ja loppu kaadon haisteli ja nuoli hyvin. :) Tämän jälkeen suuntasin takaisin Tervatuvalle, missä odotti ruoka. Useamman tunnin sain odottaa muita metsästä, mutta lopulta illalla saatiin arvostelu (löytyy kotisivuilta) tulos AVO2 36p ja palkintolautanen. ;) Pitkä kotimatka alkoi..

Tavoite oli päästä jälki läpi, jotta tiedän mitä treenata. Olisihan se plussaa ollut, jos olisi ykköstulos tullut, mutta ehkä ensi kerralla sitten! :)