Viikonloppua ei kauaa jääty lepäämään, sillä maanantaina mentiin tavalliseen tapaan kentälle treenaamaan. Vähän mua jännitti, että onko Nipa edelleen yhtä outo ja välinpitämätön kuin viikonloppuna, mutta ei onneksi ollut. Minna (meidän kouluttaja) neuvoi toista koirakkoa (jolla vireen kanssa ongelmia), miten voisi koittaa virittää ennen treeniä. Päätinpä tätä testata Nipankin kanssa, sillä turhan usein tulee vaan haettua koira autosta ja sen pitäisi heti syttyä tekemään.

Niinpä hain Nipan autosta "kuiskutellen" ja supisten, jotta sain kiinnostuksen itseeni. Tämän jälkeen tönisin Nipaa hiukan niin, että sain sen vähän suuttumaan ja tämähän tuntui auttavan! Tai olenhan mä sen tiennytkin, että Nipa tekee ihan kivaa tottista kun on täpinöissä tai vähän ärsytetty. Eikä siis mitään isompaa muksimista tarvittu, että Nipa syttyi, pieni tönäily riitti.

Paikallaan olo sujuikin sitten mun mieleen tosi kivasti. Nytkin kuten aina, Nipa otti lonkka-asennon, muttei sitä muuta enää ensimmäisen kerran jälkeen. Viereisellä kentällä oli purutreenit ja koirakko otti erittäin äänekkäästi piilon kiertoja eikä Nipa reagoinut kuin vähän päätä kääntämällä.  Häiriö oli kuitenkin melko suuri, niin olen tähän todella tyytyväinen.

Tiistaina lähdettiin sitten Katjan ja Nipan kanssa Kuhankuonolle tutustumaan reittitarjontaan. Valitsimme kahden järven-kierroksen, jonka pituus oli n.10km. Lähtöpaikka oli Valasrannassa ja sieltä suunnistimme Elijärven tuntumaan. Maanantaina ostamani kartta kertoi mukavasti reitistä ja oli kyllä tarkka maastonkin suhteen. Reitti ei aivan vastannut toiveitamme kunnon metsässä samoilusta, joten ensi kerralla katsastamme jonkin muun reitin. Tällä reitillä oli turhan paljon hyvällä tiellä kävelyä, muuten kiva ja suht kevyt. Nipan jalka väsyi selvästi loppua kohden ja uni maistuikin monta tuntia reissun jälkeen, mutta seuraavana päivänä jalka oli todella hyvin palautunut rasituksesta.

Tiistai-iltana menin vielä Naantaliin ohitustreeneihin, jonne tulikin paljon erilaisia koirakoita. Ilman kuonopantaa päätin heti aloittaa ja ohitukset sujuivatkin hyvin, vaikka jotkin vastaan tulevista koirakoista haukkuivat/hyppivät. Kauaa Nipaa ei jaksanut kiinnostaa muut koirakot edes namin toivossa, vaan keskittyi pelkästään haisteluun.  Mukavasti sujui, kun kuitenkaan ei olla nyt lainkaan säännöllisesti asiaa treenattu! Aika huoletta siis olen BH-kokeen kaupunkiosuutta ajatellen.