Lauantaina 4.10 eläintenpäivä käytiin Nipan kanssa Tammelassa Rottishovissa MH-testissä. Alkuun ei mahduttu mukaan, kun ilmoittauduttiin, mutta alaikärajan noustessa 18kk, päästiin mukaan. Nipa täytti juuri tuona päivänä 18kk. ;)

Ilma ei ihan parhain ollut, sillä satoi melkein koko ajan ja meidän suorituksen aikana tietty ihan kaatamalla. Aikalailla Nipa reagoi asioihin kuten olin ajatellutkin, mutta oli siellä yllätyksiäkin. Alkuun mentiin siis yleisön ympäri, joka sujui Nipalta hyvin, koska pitää ihmisistä. Tämän jälkeen mentiin tuomarin luo ja Nipa tervehti häntäkin iloisesti. Sitten tuomari otti Nipan ja käveli vähän matkan päähän. ei mitään ongelmaa, sillä Nipa löysi heti uuden ystävän. Tämän jälkeen tuomari kopeloisi Nipaa, johon Nipa suhtautui hieman ihmeissään ja katseli ja pyrki mun luo. Sitten ruvettiinkin leikittämään tuomarin kanssa Nipaa ja sehän oli kivaa! Ja kuten etukäteen arvasinkin, niin lelua ei sitten äidille voi tuoda vaan sen kanssa pidetään yksinään kivaa. Onneksi tuomarilla oli toinen lelu... Tuomarin kanssa leikkiminen sujui hyvin ja tämän jälkeen Nipa vasta kaveria olikin hänen kanssaan. :)

Saalisvietin testaus oli sitten se mikä mut yllätti, sillä kotona Nipa ei paljoa kysele vaan syöksyy kaiken liikkuvan perään. Nyt kuitenkin Nipa epäröi heti lähdössä ja lähti sitten viimein hitaasti. Saalis oli jo siihen mennessä pysähtynyt ja huomio kiinnittyikin rissoihin, jotka olivat maassa. Kutsuin Nipan takaisin ja kävimme yhdessä katsomassa rataa. Toisella kerralla Nipa lähti reippaammin eikä enää tutkinut rissoja, mutta "saalis" oli turhan epäilyttävä, kun se pysähtyi.

Sitten olikin mun passiivisuuden vuoro, piti siis seistä 3min paikallaan huomioimatta koiraa, vaikka se tekisi mitä. Nipaa ei paljon mun seisoskelu kiinnostanut, vaan hajut ja kun ne oli haisteltu, niin tuli kakkahätä. Onneksi aika tuli umpeen ennen kuin Nipa kerkesi kasan vääntää ja kerjettiin sitten metsään asioille. ;)

Etäleikissä viitta-asuinen ihminen hyppeli kauempana ja meni sitten piiloon. Nipa lähti vauhdilla katsomaan, mutta ukkeli oli hiukan epäilyttävä. Leikki ei meinannut maistua, kun lelu putosi heti alkuun maahan eikä Nipa tajunnut sitä sieltä nostaa. Innoistui kuitenkin ukkelin hyppelystä.

Yllätystesti meni myös kuten ajattelin. Nipa kovalla metelillä haukkui haalaria, mutta tuli tutkimaan vasta kun menin itse lähelle. Samoin kävi täminätestissä. Siinä mun piti mennä kyykkyyn asti, että Nipa tuli tutkimaan. Senkin tosin arvasin, koska Nipa ei pidä metallinäänistä.

Kummitukset tuli haukuttua mun selän takana ja niitä ei voinut mennä katsomaan ilman mammaa. Menin toisen kummituksen eteen, niin Nipa menikin toisen luo tutustumaan. Oli vissiin kivempi...

Jälleen leikitettiin tuomarin kanssa Nipaa ja sitten tuli laukaukset. Reagoisi, muttei haitannut leikkiä. Mun seistessä passiivisena, eivät laukaukset olleet ongelma.

Kaikenkaikkiaan siis arvio oli, että sosiaalinen, mutta tarvitsee vielä mun tukea. Ei aggressiivinen missään vaiheessa.

Suojelukoirakoe meni, kuten edellisetkin treenit omalla kentällä. Maalimiehen arvio oli, että suhtautuu touhuun aggression kautta eikä saalisvietin, jonka vuoksi voi olla vaikea ekaksi suojelukoiraksi. Vaatii ainakin aikaa. Jotain tällaista osasin tässäkin testissä odottaa.