Viimeinen reilu viikko on ollut hyvin tapahtumarikas. 2.6. olin poikien kanssa metsällä, tarkoituksena antaa niiden hieman irroitella, koska olimme miehen kanssa lähdössä illalla viihteelle. Nipa sai jonkun hajun ja paineli häntä suorana metsässä. Naureskelin, että mitä nyt löytyi ja Nipa vilkaisi mua päin. Nipa kun elää niin hajumaailmoissa, että aina löytää jotain, mutta itse ajoon/jahtiin ei lähde kauas. No, kuinka ollakkaan Nipa hyppäsi ison ojan yli Masi kannoillaan. Kiersin sillan kautta ja ajattelin, että näen sitten ryteikön jälkeen hakkuuaukealla mitä Nipa touhuu.

Masi tulikin pikaseen luokse, mutta hakkuuaukealla ei näkynytkään Nipaa. Ihmettelin, että mihin se jo livahti ja jäin odottelemaan. Odotin tunnin ja huutelin. Sitten aloin kierrellä ja huutelin. Kun 3h oli kulunut, tulin siihen tulokseen että on mennyt kauas jonkun perässä ja eksynyt. Etsinnät alkoivat.

Isäni ja mieheni tulivat myös metsään etsimään. Itse lähdin kiertelemään välillä autolla ympäristöä. En tiennyt mihin suuntaan Nipa oli lähtenyt, joten etsintä tuntui hakuammunnalta. Jätin katoamispaikalle vaatteeni, jos Nipa sinne vaikka takaisin osaisikin. kävin aina välillä siellä katsomassa, mutta maasto oli koskematonta. Sainpa vain pakun liejuun jumiin, kun liian syvälle metsätietä ajoin. Onneksi isän traktorilla se sieltä ylös nousi.. Jatkoi hämärään saakka etsimistä. Kova ja pyörteikäs tuuli haittasi etsintää, sillä äänet tuli milloin mistäkin suunnasta. Olin varma että Nipa oli vastatuulen puolella, koska olin kuulevinani haukuntaa metsästä. Juoksin välillä metsässä epätoivoisena ristiin rastiin, mutten päässyt lähemmäs haukkua. Lähdin kotiin vähän ennen puolta yötä haikein mielen. Olin varma, että Nipa oli jumissa tai loukkaantunut..

Aamulla aloitin etsinnät ennen klo 5. Kävin katoamispaikalla, mutta ei jälkeäkään. Ajelin ympäriinsä ja yritin Masin avulla etsiä vastatuulesta tuloksetta. Jalat alkoivat olla todella kipeät metsässä rämpimisestä ja mieli oli haikea ja toivoton. Etsijäkoirakko oli tulossa iltapäivällä tarpeen vaatiessa ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin olin katoamisesta ilmoittanut. Lähdin ajelemaan isompaa reittiä autolla, koska en tiennyt minne saakka Nipa olisi mahdollisesti ehtinyt. Mitään ei löytynyt, muuta kuin metsäneläimiä. Kunnes ajaessani ties kuinka monetta kertaa yhtä järvelle vievää tietä, huomasin Nipan istuvan n.100m päässä tiestä kalliolla! Sydän hyppäsi kurkkuun. Siellä se todella oli!! Auto jäi siihen paikkaan tielle käymään ja rämpisin kohti Nipaa iloisesti kutsuen ja viheltäen. Nipa katsoi ja arvioi tuloani. Koko ajan pelkäsin sen pakenevan, mutta samalla ajattelin, että nyt tiedän millä suunnalla se on.. Tulin n. puoleen väliin Nipaa ja edessä oli iso oja. Jäin sen reunalle kutsumaan Nipaa ja se lähti kuin lähtikin tulemaan luokse! Se oli märkä ja iloinen tullessaan luokseni ja juoksi pian ohitseni autolle. Saadessani sen autoon ja luukut kiinni, olin turta. En pystynyt sulattelemaan asiaa heti.. Nipa ehti olla kadoksissa 19h, mikä oli karmaisevaa. Se oli päällisin puolin kunnossa. Silmän alla oli pieni vekki ja kotona liikkuminen oli ontuvaista edestä.

Heti seuraavaksi päiväksi saimme onneksi osteopaatille peruutusajan ja Nipan niska/selkä saatiin auki, ja liikkuminen olikin heti parempaa! <3 Tapauksesta on nyt kulunut reilu viikko ja en ole metsään mennyt sen jälkeen. Hirveä ahdistus iskee, kun metsään katsookin. No, ehkä se tästä ajan kanssa, mutta uudestaan en halua ikinä vastaavaa kokea!!

 

9.6. lähdimme aamulla aikaisin Himokselta Kuopioon kohti tokon SM-kisoja. SRY:n joukkue oli saatu kuin saatukkin kasaan, sillä tungosta siihen ei todellakaan ollut. Päivä oli aurinkoinen heti aamusta alkaen ja kisapaikka oli Puijon mäkitornin juurella urheilukentällä. Koko päivän tuuli, mutta lämpö nousi silti hellelukemiin. Nipalle ja mulle oli arvotto avo-luokassa häntäpään numero, mikä tiesi tuntien odottelua. Puoli yhdentoista maissa pääsimme paikkamakuuseen, joka sujuikin normaaliin tapaan ja siitä saimme 9. :)

Tämän jälkeen oli tosiaan odottelua 2-3h, jonka jälkeen vapaana seuruu ekana. Nipa oli matkalaukkumallia ja seuruu oli kaikkea muuta kuin tiiivistiä. Tästä 6. :(

Tämän jälkeen liikkestä maahan meno, joka olisi saanut olla varmaan nopeampi, tästä 9.

Noutoon Nipa läksi hyvin, mutta tuli takaisin poikittain sivulle! Lisäkäskyllä sivulle ja irroitus. 5,5

Hyppy oli tyypillisen vino ja Nipa istui täysin esteen sivussa, joten paluu tapahtuikin kiertäen. 0

Tähän väliin tuli taas liki parin tunnin odottelu...

Liikkeestä seisominen oli tökkinyt pahemman kerran treeneissä ja päätin antaa riittävän käskyn, että jäisi. Käskyn ollessa liian voimakas 7,5

Kaukoissa Nipa päätti yllättää, eikä lonkka-asennoltaan ollut aikomustakaan nousta istumaan 0

Luoksetulossa juoksi läpi, hieman vauhtia hidastaen merkistä 5

Kokonaisvaikutus 7/9-> 8

Pisteitä yht. 106 ja AVO3. Joukkueen tulos 49/68. Meidän pisteitä ei siihen laskettu, sillä alokaskoirakot saivat paremmin pisteitä. :)

Päivä oli epäonnistumisista huolimatta ihan mukava. Harmittamaan jäi, ettei pystytty esittämään normaaliatasoa, koska olisi ollut hauska tietää mihin pisteisiin se olisi riittänyt. Jälleen kerran täytyy todeta, että Nipa+helle ei ole toimiva yhdistelmä. Nyt treenitaukoa Nipalle ainakin kesäkuu ja sitten treenataan varmaan syksyn kokeita silmällä pitäen. :)

 

10.6. Lähdimme Himokselta aamulla vuorostaan Tammelaan MH-luonnekuvaukseen, johon olin Masin ilmoittanut. Ilma oli jälleen mitä mainioin. Masin suorituksen aikana ei satanut yhtään, heti sen jälkeen kylläkin. ;)

Masi meni kokeen ohjaajan luo avoimesti ja lähti iloisesti mukaan. Leikki oli patukan kanssa kuvaajaa lainatakseni, sellaista hampaiden harjaamista. ;) Mutta touhusi kuitenkin siinä mukana. Saalis meni ketuiksi, sillä Masi ei kummallakaan kerralla huomannut koko saalista vaan vapaaksi päästyään suunnisti ihmisten luo. :P

3min passiivisuus mun osalta yllätti. Odotin Masin riekkuvan ja tekevän ties mitä, mutta se seisoskelikin kohtuu rauhallisesti ja ihan ajan lopussa meni maatekin. Tämän jälkeen oli etäleikki. Masi seurasi tarkkaavaisesti ukkelia ja lähti viivana luokse, kun päästin irti. Riekkui ukkelin kanssa, kun se liikkui mutta jännittyi kun jäi paikalleen.

Haalari sai Masissa aikaan reaktion, mutta meni nopeasti itse katsomaan sitä ja sen jälkeen se ei enää juurikaan kiinnostanut. Räminälaite meni vielä hienommin. Aiheutti reaktion, mutta saman tien kuono kiinni laitteessa tutkimassa. :)

Aaveet olivatkin sitten hankalin osuus. Tarkkaili koko ajan molempien lähestymistä, joko mun edessä tai viistosti edessä sivulla. Haukkui. Menin aaveiden eteen juttelemaan ja otin huputkin pois, mutta ei meinannut Masi siltin uskaltaa tulla. Samanlainen reaktio tuli esiin ekan kerran hakumetsässä. Jos ihmisen päällä on peitto/kaapu, niin Masi ei meinaa uskaltaa mennä luokse vaikka rakastaa ihmisiä..

Aaveiden jälkeen vielä leikittiin uudestaan ja sitten riekuin Masin kanssa ekan laukauksen ja toisen laukauksen seisoin paikallaan. Äänet herättivät kiinnostuksen, mutta tekeminen jatkui heti niiden jälkeen.

Mielenkiintoinen päivä siis tämäkin. :)

Masin osalta jatketaan hidasta treenaamista tottiksen suhteen ja treenataan tulevaa AD-koetta varten.