Tässä on kirjoittamisen osalta eletty hiljaiseloa ja pitkälti siksi, etten ole tiennyt missä Nipan kanssa mennään. Viimeksi kirjoittelin, että annettiin Vihdissä lupa vaan rasittaa ja kuormittaa Nipaa, että saa lihaksia. No, näin tein. Eli seuraavana päivänä menin isän luokse ja päästin Nipan vapaaksi. Se paineli ihan rauhallista vauhtia metsässä, ei siis mitään päätöntä laukkaa, jonka senkin osaa. Jotenkin se kuitenkin onnistui siellä venäyttämään ilmeisesti vasemman takajalkansa. Isänsä luona vielä astui sille, mutta kotona ei enää astunut...

Annoin kipulääkettä seuraavina päivinä ja Nipa pysyi levossa lenkkien osalta. Näin mentiin muutama päivä, sitten koitin jättää kipulääkkeen pois. Nipa muuttui kuitenkin rauhattomaksi säryn takia ja niinpä jatkoin lääkkeen antoa. Puolen toista viikon kuluttua jätin lääkkeen pois ja Nipa käveli kutakuinkin hyvin. Lenkit palautettiin kevyinä kuvioihin.

18.12. kävimme Halikossa ekaa kertaa osteopaatti Leena Piiralla. Nipan selkä oli todella jumissa ja Leenan mielestä olisi paras tarkistaa Nipan vasemman jalan kunto, koska vielä varoi sitä. Selkää saatiin paremmaksi käynnin aikana ja Leenan suosittelemana hankin Nipalle artrophen-kuurin. Mielestäni Nipa ei kuitenkaan mennyt jalan osalta parempaan, vaikka annoin kipulääkettäkin piikkien välipäivinä. Niinpä joulun tienoilla päädyin siihen, ettei käydä kuin pisulenkeillä ja vien jälleen Vihtiin Nipan katsottavaksi. Joulun jälkeen kun soitin aikaa, niin en saanut vasta kuin 7.1. ajan. Kiroin tätä, koska siihen oli vielä puolitoista viikkoa aikaa sillä hetkellä, mutta minkäs tein.

5.1. käytiin jälleen Piiralla, jonka mielestä Nipa oli kuitenkin paremman oloinen kaikenkaikkiaan kuin edellisellä kerralla, mutta sanoi olevan hyvä, että jalka silti tarkastetaan. Nipan takaosa menee tällä hetkellä jumiin, koska kaikki paino on edessä. Nipa on etuosaansa nyt podannut vuoden ja oppinut liikkumaan niin, ettei rasita takajalkoja..

7.1. suuntasin sitten isän ja Nipan kanssa Vihtiin, missä Skuti totesi molempien polvien tuntuvan hyville ja tiiveille. Halusin kuitenkin, että ne kuvataan, jotta saan mielenrauhan. Lanneranka ja molemmat polvet kuvattiin. Selkä oli ok ja molemmat polvet oikein hyvät polvioperoidulle koiralle. Vasemmassa oli pienen pieni nivelrikon aiheuttama luupiikki, mikä ei kuulemma haittaa mitään. Ohjeeksi annettiin vaan taas rasitusta, ravintolisää sekä kipulääkettä tarvittaessa. Miten helpottunut olinkaan!  Nyt vaan sitten palautetaan varovasti lenkit kuvioihin ja kehitellään kikkoja millä Nipa saadaan takajalkojaan käyttämään! Lumihankeen mennään heti kuin mahdollista rämpimään, mutta aloitetaan nyt vähän rauhallisemmin.

Tämä vuosi alkoi siis paljon paremmin kuin uskoin, sillä pelkäsin pahimmillaan Nipan jalan uutta operaatiota. Nyt meillä on vaan tavoitteena saada lihasta takaosaan ja Nipa terveeksi. Sitä mukaa sitten katotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan.