Nipalla on ollut viime viikkoina ihmettelemisen aihetta kerrakseen! Ensinnäkin jo koko viime vuoden lopun Nipa pääsi lenkeille melkeinpä vain Mikan kanssa. Äidin röhnöttäessä vaan sohvalla!  Yhtä kodin huoneista myös rempattiin ja tämäkös sai niin kisut kuin Nipankin hämmentyneiksi... Ja kaiken kukkuraksi yhtenä kauniina päivänä äiti vaan katosi! Kotiin tuli vain jännittynyt iskä, jota ei paljoa sisällä näkynyt. Sanoi aina vaan, että täytyy mennä alakertaan lämmittämään ja sitten pikainen lenkki ja sekin katosi taas moneksi tunniksi! Mitä ihmettä oli tekeillä?! Iltaisin iskän kanssa kyllä oli mukavaa. Se antoi jopa tulla sohvalle, jolle äiti oli pyhästi kieltänyt kiipeämästä. Joinakin päivinä kyllä harmitti iskänkin kotiin tulo ja sille piti ensin vähän murista. Eihän se äitiä voinut korvata ja ikävä oli kova. Lenkin jälkeenkin oli aina pakko kiertää koko talo, josko äiti olisi sinä aikana kuitenkin tullut. Mutta ei..

Liki viikko meni näin ja Nipa oli jo varma, että äiti jätti hyvästejä jättämättä. Katkeruus hiipi väkisinkin pikku-Nipan mieleen.  Kunnes sitten yhtenä päivänä ovesta tuleekin äiti muina miehinä! Silmät vetisinä vakuutti kaivanneensa ja odotti yltiöpäistä kotiinpaluuvastaanottoa. Turhaan! Nipan taholta tuli vain loukkaantuneita mulkaisuja, "sitä sitten suvaittiin kotiinkin tulla". Halata sentään antoi. Mutta sitten iskä kantoi ovesta jotain perin kiinnostavaa! Pikku-Nipa ei ymmärtänyt mikä se oli, mutta se oli jotain uutta ja jännää! Vauvaksi äiti ja iskä sitä sanoivat. Nipa olisi niin kovin halunnut tehdä tuttavuutta ja yritti hyppiä lähemmäs tuota olentoa, jota äiti sylissään piti. Sanoivat kuitenkin vaan Nipalle, että täytyy tutustua varoen, koska toinen on vielä pieni ja Nipa niin kovin tohelo.

Nipa on nyt viikon aikana kovin yrittänyt tutustua vauvaan ja aina kun mahdollista on touhuissa mukana. Yhtään ei ole mustasukkainen, puhtaasti kiinnostunut. Nipa ei vaan enää tahdo sitä ymmärtää, että vieraat käyvät katsomassa nyt vauvaa eikä pelkästään häntä enää! On niitä rapsutuksia onneksi Nipallekin riittänyt ja pääasia on, että kaikki +yksi ovat nyt kotona.