Näin on. OIkean jalan leikkaus jälkeen Nipalla on jälleen ollut takajalat! Voi tät riemua ja reuhtomista mitä siitä on seurannut ja hiljaiseloa vielä pitäisi elää. Ei ihan helppoa pitää tuollaista rotikan möhkälettä rauhallisesti. Kuonopantaan on ollut pakko turvautua lenkeillä, kun muuten painelee kun oripoika konsanaan hihnan nokassa. Osteopaatilla käytiin kaksi kertaa viikon sisällä ja se teki Nipan selälle hyvää. Selkärangassa aiemmin tuntunut mutka oli poissa, hieman joustamaton on vielä siitä, mutta edistystä huomattavissa! Vasemman jalan liikerata tulee myös paranemaan, kun saadaa lihasta ja selkä auki. Vesijumpassakin ollaan käyty ja seuraava 6vk kontrolli oikealle jalalle on kuun viimeisenä päivänä. Toivotaan, että siellä kaikki hyvin ja päästään taas kuntouttamisessa etiäpäin.

Ollaan Nipan kanssa lenkkejä varovasti pidennetty joka viikko ja eilen lenkillä törmäsimme yhteen lähitalon pappaan. Pappa sitten intoutui turisemaan;

Pappa: Mikä se on?

Minä: Rottweiler

P:Mulla on sen merkkisiä haulikon panoksia.

M:hyvän merkin olet valinnut.

P:Joko se on kiukkuinen?

M:Ei ole eikä tule.

P:Jaa

 Toinen pappa pälyili kauempana vähän jännittyneen oloisena. Ovat vissiin tosiaan siinä käsityksessä, että Nipa on kiukkuinen. Ja luulempa tämän hullun naapurimme niin selittäneen (on nyt muuttanut pois!! HURRAA!!), koska hänen annoin niin uskoakin. En viitsinyt Nipaa komennella koskaan, jos pöhisi naapurin lähettyvillä jotain "mörköjä" ja näin naapurin kyttäävän puskissa. Ja uskoa mun auktoriteettiin Nipaa kohtaan tuskin loi sekään, kun perkeleiden saattelemana juoksin välillä sen perässä pellolla, kun karkasi variksen perään.  No, mä nyt tykkään asua rauhassa ilman, että kaiken maailman juopot meidän pihalla kkäy ja tällöin mulle sopii oikein hyvin, että pysyvät poissa, koska luulevat Nipan olevan vihainen.