Tämän mamman hermot petti ja varasin maanantaina Nipalle Vihdin ell.asemalle ajan polven naksumisen takia. Lenkit on käyneet mulle hankalammiksi mahan takia ja halusin varmistua, että Nipa on kunnossa ennen kuin yritän sitä enempää pitää vapaana. Tarkoitus ei tietenkään ole päästää sitä päättömästä juoksentelemaan, vaan mahdollisimman rauhallisesti (jos sellainen Nipan kohdalla onkaan mahdollista).

No, torstaina sitten mentiin Skuttnabbin vastaanotolle ja Nipa sai kevyen rauhoitteen, kun pöydällä olo jännitti. Kaj väänteli molempia polvia aika reippaallakin otteella ja totesi, että ovat oikein tiiviit ja hyvät. Reki-, pulkka- ym. vetoja vaan, ravintolisää koko ajan ja kipulääkettä heti jos liike huononee, ettei opi liikkumaan väärin. Miten helpottavaa tämä olikaan kuulla!  Paukkunan pitäisi jäädä sitten pois jossain vaiheessa itsestään.

Keskiviikkona käytiin vesijumpassa ja Tanja tökki muutamia neulojakin Nipaan. Pahasti ei selkä ollut mennyt jumiin, vaikka epäilin sitä kun on ollut vähän vapaana. Parin viikon päästä taas  mennään ja katsotaan tilannetta silloin.