Taas on ollut hiljaista kirjoitusten osalta.. No, paljoa ei ole edes tapahtunut, eikä ainakaan mitään mainitsemisen arvoista. Kovasti ollaan Nipan kanssa treenattu tottista, kun oli oikein tavoite. Pari viikkoa sitten osallistuttiin taas Kaisa Hilskan kurssillekin ja vielä siis muutamia kertoja jäljelläkin.. No näyttelyissä tuli käytyä Hämeenlinnassa. Tuomari ei kuitenkaan pitänyt Nipasta lainkaan, vaikka itse olin erittäin tyytyväinen Nipaan (tietty olisi saanut terhakkaampi olla). Nyt sitten seuraavat näyttelyt ovatkin vasta joulukuussa Helsingissä, pientä taukoa siis.

Lauantaina 30.8. osallistuttiin siis BH-kokeeseen Raision Haunisissa. Niihin oltiinkin treenattu kovasti ja liikkeet sujuivatkin mukavasti treeneissä. Edellisenä päivänä luonnollisesti treenit hieman tökkisivät.. Siellä ei sitten sujunutkaan lainkaan odotusten mukaisesti, jota vähän pelkäsinkin. Omat hermoni olivat meinaan aivan riekaleina. Olin jännittänyt jo monta viikkoa ja iltaisin oli unen saanti ollut vaikeaa. HUOH! Ainoastaan ilmoittautuminen meni todella hyvin. Nipa ei osoittanut tuomariin mitään kiinnostusta. Menimme ensin paikallaan makuuseen. Oli hirveää yrittää tulkita ihmisten kasvoilta, mitä koira takana puuhaa. Selvää oli kuitenkin, kun naamat menivät alassuin, että liikkeellehän se oli lähtenyt. Vilkaisin taakse ja siellähän se haisteli maata. Hetken päästä tuomari käski ottaa koiran kiinni. "Paska", ajattelin. Yritin sitten nollata tilanteen ja lähteä iloisin mielin tottisosuuteen. Seuruu lähti kuitenkin heti väljänä ja sitä se oli koko ajan. Henkilöryhmässä Nipa ei kuitenkaan onneksi jäänyt ihmisiä sen kummemmin haistelemaan. Vapaana seuruussa Nipa kuitenkin rupesi ennakoiman hitaan osuuden jälkeen istumista ja jäikin yhtäkkiä istumaan. Komensin mukaan, mutta kyllä Nipa mun hermostumisen vaistosi ja pysyi kaukana seuruussa.

Ajattelin sitten, että jäävät liikkeet ainakin onnistuvat. No, lähdimme tekemään. "Istu", sanoin ja näin sivu silmällä, että maate meni. Pysyi kuitenkin paikallaan ja ajattelin lähdettäessä viimeiseen liikkeeseen, että nyt ainakin menee maate. Paskat! Käskin maahan, niin Nipa jäi seisomaan! Juuri olin kaverille ennen sanonut, että Nipa ei ainakaan jää koskaan seisomaan.. No siellä se seisoi ja tuli kyllä kivasti kutsusta luokse, mutta kyllähän sen jo tiesi miten siinä sitten kävi.

Siinä sitten kuunneltiin Nipan riehuessa tuomarin kommentit. Heti alkuun tuomari tokaisikin, että Nipan ajatukset olivat tänään vähän muualla ja omistajakin turhautui lopulta... Kyllä sieppasi ja sieppaa vieläkin parin päivän jälkeen. Harmittaa niin vietävästi omat hermot ja se, että meidän tottis näytti siltä, niin kuin ei ikinä oltaisi treenattu ja me oikeasti treenattiin kovasti viime aikoina. Muutama ihana ihminen yritti paikan päällä vielä lohduttaa ja kannustaa, vaikkei edes entuudestaan tunnettu.. Eihän tästä voi kuin ylös päin nousta, mutta kyllä saattaa aikaa mennä, ennen kuin taas kokeisiin kykenen.. :/