Mun hermot ei sitten enää riittäneet seuraamaan tota Nipan ontumista vaan sivusta. Otin luurin käteen ja soitin tänne. Ensin tarjos aikaa perjantaiseks, mut sit saatiinkin jo huomiseks!  Nyt vaan jännittää ihan simona.  Entä jos turha reissu, siis ei leikatakkaan ja taas joutuu vaan seurailemaan?! Tai jos leikataankin mun pikku poika?! Huoh.. Onneks ens yönä ei tarvii ees yrittää nukkuu, ku meen töihin...

Olin lauantaina Turun KV näyttelyssä narikassa töissä ja eilen piti mennä vaan rotikoiden kehää seuraamaan. No, aamulla seiskalta kuitenkin heräsin, kun viesti tuli ja Marjohan siellä kyseli, josko tuttavan koiraa esittämään lähtisin lasten sairastumisen vuoksi. Hullu kun olen, niin heti suostuin ja niinpä kävin koiruuden Hirvensalosta hakemassa ja miten syötävän suloinen junnunarttu sieltä löytyikään.  Hirmu kiltti Pimu lähti mun ja äidin mukaan näyttelyyn muitta mutkitta. Alussa paikka vähän jännitti, mutta äkkiä Pimu tottui. Oli ollut vaan kerran ennen ulkonäyttelyssä, joten ei ihme jos vähän hämmästeli. Kehätreeniä olisi tarvinnut vähän olla ennen näyttelyä, mutta ei nyt mitään suurempia ongelmia ollut. Harry Tast oli tuomarina ja pitikin tiukkaa linjaa, joten saimme H:n, kuten aika monet muutkin. Olimme siihen tyytyväisiä, kun Pimun kehitys vielä täysin kesken ja vähän epäsuhteisen on tällä hetkellä.  Kotiin Pimu palasi erittäin väsyneenä ja onnellisena.