Eilen käytiin pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen vihdoin Espoossa leikkauksessa. Veimme Nipan aamulla asemalle ja iltapäivällä sai mennä hakemaan. Pitkältä tuntui päivä taas vieraalla maalla yrittää kuluttaa aikaa kaupoissa. Räihä kertoi Nipan vasemman jalan ristisiteen olleen poikki, kuten epäili ja vuosi sitten korjattu kalvo oli venynyt virattomaksi. Oli löysä kuin kengän nauha. Sisemmän kierukan sarvi oli myös mennyt rikki. Kaikki oli kuitenkin korjattu ja siistitty, joten nyt vain jännitetään miten paranee. Kahden viikon päästä on kontrollikuvaukset sekä tikkien poisto.

Eilen illalla Nipa jo tokkurassa asteli tassulla ja nyt tänään kävelee sillä jo vielä enemmän. Kova työ onkin taas pidätellä Nipaa kun vauhtia rittäisi menemiseen ja sisällä on hyvin tylsää majailla rajatussa tilassa. Täytyykin kaikkea mielenvirkistystä yrittää kehittää ettei vallan tyksäksi käy aika.

Leikkaus päätös ei ollut mulle helppo. Usean ihmisen kanssa asiasta keskustelin ja kuuntelin mielipiteitä sekä kokemuksia. Mietin asiaa myös itseni sekä tietenkin eniten Nipan kannalta. Sitä mikä tämän päätöksen ratkaisi, en osaa sanoa enkä halua sen enempää ruotiakkaan. Päätös on kuitenkin tehty kuten leikkauskin ja nyt eletään sen asian kanssa ja toivotaan ettei muita kuin oikean jalan leikkaus ole enää koskaan edessä.