Eilen oli sellainen iloinen päivä, kun Nipalta saatiin ottaa tikit pois. Ell Maija tuli meille kotiin tälläkin kertaa ja Nipa tiesi heti, että nyt tehdään jotain kintun kanssa ja oli varautunut. Ilman rauhoituksia saatiin kuitenkin hienosti tikit pois ja sen jälkeen Nipa oli Maijan kanssa parasta kaveria.  Myöhemmin meille tuli vielä muitakin vieraita, joista Nipa ei ollut tavannut ennen yhtä. Pientä varovaisuutta oli taas ilmassa, kun Nipa oli ihan varma, että tääkin tuli jotain kintulle tekemään. Eiköhän se kuitenkin taas tästä pikku hiljaa, kun huomaa, ettei kaikki sitä kinttua käy kopeloimaan.

Eilen kuulin ensimmäisen kerran miten polvesta kuului selvää naksunaa. Muistelisin lukeneeni jostain, että voi tulla leikkauksen jälkeen ja menee sitten ohi myöhemmin. Maija ei myöskään ollut äänestä huolissaan, eikä Nipa sitä yllättäen itse huomannut lainkaan. Täytyy seurailla jos vielä kuuluu ja käydä sitten vaikka Skutilla näyttämässä ellei mene ohi...

Ensi viikolla on taas eka fyssari leikkauksen jälkeen. Katsotaan mitä Nipa siellä sanoo. Kertaakaan ei ole sinne kyllä mennyt varautuen tai vastentahtoisesti, vaikka sillä nimenomaan paikkoja kopeloidaan. Taitaa siis tykätä käydä siellä, vaikkei sitten malttaisikaan maata aloillaan hierottavana.

Viime viikonloppuna päätin puolittaa Nipan kipulääkeannoksen, kun neuvottiin vähentämään, jos vaan pärjää ilman.Pari päivää Nipa vähän kiukutteli. Siirsin kinnersuojan kipeään jalkaan ja kiukuttelu loppui. Tiedä sitten johtuiko suojasta vai tottuiko uuteen olotilaan. Loimea ei ole vielä kuulunut. Ajattelin soitella maanantaina sen perään.